Hilseilevätkö ja kutisevatko varpaanvälit? Kyseessä voi olla varvasvälihautuma tai jalkasieni. Lue vinkit hautuman ja jalkasienen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.
Lue lisääHautumalla tarkoitetaan huonosti ilmastoituvien taipeiden tai ihopoimujen pitkäaikaista tulehdusta. Hautumissa esiintyy yleisesti Candida albicans -hiiva. Hautuma on usein pakaravaossa, nivusseuduissa, kainaloissa, rintojen alla, miehillä kivespusseissa ja ylipainoisilla myös vatsapoimussa. Hautumalle tyypillistä on punoitus, kutina ja hilseily, ja siitä voi erittyä myös kudosnestettä ja ilmetä pahaa hajua.
Varvasvälihautumalla tarkoitetaan kosteuden hautovan vaikutuksen aiheuttamaa varvasvälien ihon rikkoontumista. Varvasvälihautumaan ei välttämättä liity hiivan tai bakteerin aiheuttama tulehdus. Hautunut varvasväli-iho on usein valkoinen, pehmeä ja kostea. Puhutaan ns. ihon maseroitumisesta. Krooninen varvasvälisieni (ts. silsa) hautumineen ja jalkasieni raapimisineen altistavat ruusu infektion kehittymiseen. Jalkasieni ilmenee tavallisesti punoituksena, kutinana, hilseilynä ja halkeiluna 4. tai 5. varvasvälissä. Sienitulehdusta on useasti myös päkiän tai jalkaholvin alueella.
Jos varvasvälihautuma leviää jalkapöytään tai kutiaa ja/tai vetistää, on todennäköistä, että kyseessä on akuutissa vaiheessa oleva jalkasieni eli jalkasilsa. Laaja-alainen jalkapohjan sieni-infektio ilmenee myös monesti kutisevana hilseenä tai rakkuloina jalkaterän reunoilla ja sisäkaaren alueella. Jalan iho voi myös olla punoittava ja ärtynyt. Jalkasieni on ihoinfektio, kun taas kynsisieni on infektio kynnessä. Kynsisieni kehittyy monelle jalkasienestä kärsivälle ihmiselle, koska hoitamattomana sieni leviää helposti varpaankynsiin.
Lue lisää jalka- ja kynsisienen hoidosta ja ennaltaehkäisystä
Diabetes, lihavuus, kuumuus, hikoilu, hankaus ja puutteellinen hygienia altistavat hautumille. Varvasvälihautuma on usein seurausta huonosta jalkahygieniasta, liian
pienten tai huonosti hengittävien sukkien ja keinomateriaalista valmistettujen jalkineiden käytöstä tai jalkojen runsaasta hikoilusta. Myös tiiviit varvasvälit sekä varpaiden virheasennot altistavat ihohautumille.
Jalkasieni viihtyy kosteissa ja lämpimissä tiloissa, ja se alkaa useimmiten hautuneesta, rikkoutuneesta pikkuvarvasvälistä. Erityisesti uimahallit ja yleiset suihkutilat ovat hyviä elinympäristöjä sienelle. Lisäksi ahtaat kengät altistavat kynsi- ja jalkasienelle sillä ne heikentävät verenkiertoa ja saattavat vahingoittaa varpaiden kynsiä. Jos immuunijärjestelmä on heikentynyt sairauden tai lääkkeiden takia, on silloin suurempi riski saada kynsi tai jalkasieni-infektio. Myös tupakointi ja runsas hikoilu voivat lisätä riskiä saada jalka- tai kynsisieni.
Jalkasieni tarttuu helposti perheenjäseneltä toiselle esimerkiksi kodin yhteisten pesutilojen kautta. Jalkainfektioiden ehkäisy perustuu pitkälti kynsien ja ihon oikeanlaiseen omahoitoon. Ehjä iho sekä kynnet ovat vastustuskykyisiä tavallisille sieni-, virus- ja bakteeri-infektioille.
Jalkasieni on erittäin yleinen jalkaongelma, jota ilmenee joka neljännellä jossakin elämän vaiheessa. Jalkasienitulehdukset lisääntyvät iän myötä, koska vanhetessa verenkierto heikkenee ja kynnet muuttuvat paksummiksi. Lisäksi geneettiset tekijät voivat altistaa jalkasienelle.
Usein ylipaino ja diabetes altistavat hautumille etenkin myöhemmässä aikuisiässä.
Jalkojen päivittäinen itsehoito pesuineen.
∙
Varvasvälit tulee kuivata huolella ja käyttää omaa jalkapyyhettä. Varvasvälejä ei saa rasvata.
∙
Lampaanvillan pujottaminen ihohautumiin ja varvasväleihin on paras keino ennaltaehkäistä ja hoitaa hautumia. Villa imee kosteutta itseensä ja eristää ihopinnat toisistaan, jolloin iho pysyy kuivana ja ehjänä.
∙
Liikahikoilun aiheuttamia hautumia hoidetaan hengittävillä pohjallisilla, kenkien tuulettamisella ja vaihtamisella sekä hikoilua vähentävällä jalkavoiteella tai kosteutta imevällä lampaanvillalla.
∙
Mills Jalkakylpysuolan säännöllinen käyttö jalka- tai kynsisienen lääkehoidon tukena akuutissa infektiossa ja sen jälkeen. Jalkakylpysuola vähentää tehokkaasti sienien ja bakteerien leviämistä.
∙
Varvasvälien kuntoa tulisi tarkkailla viikoittain.